Läheisriippuvuudesta

Jokaisessa ryhmässämme, kokoontuivat ne sitten livenä tai etänä tai netissä tai jotenkin muuten, käsitellään aina tavalla tai toisella aihetta läheisriippuvuus. 

Ulla Korhonen kirjoittaa kirjassaan "Maailma jota kukaan ei tavoittele. Huumeriippuvuudesta sairautena josta voi toipua", mm. seuraavasti: 

Lainaus alkaa: "Monet läheisistä eivät jaksa oman kriisinsä alkuvaiheissa käsitellä perheenjäsenensä kohdalla riippuvuussairauden luonnetta objektiivisesti: Mutta jos se on sairautta, niin silloinhan minun tulee hoivata häntä ja suostua sairastuneen ihmisen vaatimuksiin! Enhän minä voi niitä vaatimuksia torjua.

Läheinen joutuu ponnistelemaan jaksamisensa kanssa. Ovathan asiat rankkoja kohdata.
Jotkut vanhemmat jäävät pitkäksi aikaa sen ajatuksen varaan, ettei heillä ole edes oikeutta ajatella omaa jaksamistaan, koska oma nuori liikkuu huumemaailmassa, joka on täynnä erilaisia vaaroja. Läheisten jaksamista edistää se, jos he voivat puhua suoraan ja avoimesti purkaa pelkojaan ja pettymyksiään ja puhua siitä, kuinka symbioottiseksi elämä huumeriippuvaisen läheisen kanssa voi muodostua. 

Läheisten on haettava apua ja tukea, että he jaksavat motivoitua huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Heidän on tärkeä tulla ymmärretyksi kaikissa eteensä tulevissa asioissa ja toimissa. Onnistumisen tunteet antavat läheisille voimaa toimia jämäkästi jalat maassa. He tarvitsevat tukea erityisesti silloin, kun he kerta toisensa perään ovat luottaneet riippuvaisen lupauksiin ja kerta toisensa perään ovat kokeneet pettymyksen ja huomanneet noiden lupausten murenevan. Läheisten on ymmärrettävä, ettei riippuvuuspersoonalla ole omaatuntoa eikä moraalitajua. Sen takia läheiset ovat itse vastuussa siitä, miten he riippuvaisen ihmisen kanssa toimivat, ja miten he voisivat vahvistaa hänessä olevaa tervettä puolta. Tämänkaltaisia vertaiskokemuksia jakamalla läheiset jaksavat paremmin seisoa jalat maassa eivätkä mene mukaan vedätyksiin.

Riippuvaisesta ihmisestä ei ole sääntöjen laatijaksi, vaan terveempi osapuoli on se, joka laatii säännöt ja määrittelee suunnan. Jos läheinen ei jaksa pitää huolta omasta jaksamisestaan, omasta voinnistaan, ei sääntöjen laatiminen onnistu. Riippuvainen käyttää läheisensä uupunutta tilaa ja herkkyyttä hyväksi. Niin taitavaksi vedättäjäksi riippuvuus on kohteensa muokannut." (Lainaus loppuu)
Ulla on onnistunut muutamassa kappaleessa kuvaamaan läheisriippuvuutta ja huumeriippuvuutta, sekä läheisen ja riippuvaisen välistä, pahimmillaan symbioottista, suhdetta. Suosittelen luettavaksi.

Häpeä ja syyllisyys, ja niiden aiheuttama läheisriippuvuus ja käytön mahdollistaminen ovat niitä suurimpia esteitä meidän läheisten kohdalla, ajatellen oman itsemme hoitamista ja rajojen asettamista. Muunmuassa juuri näitä neljää estettä pyrimme madaltamaan ja purkamaan ryhmissämme.
Ellet ole vielä ryhmissämme mukana, niin voit liittyä lähettämällä viestin Kondiksen sivujen kautta.

Eräs ryhmämme äideistä kirjoitti aiheesta läheisriippuvuus nasevasti ja osuvasti. Lainaan häntä tässä alla.

"Minä olen nyt siinä kohtaa tätä polkua että alan tosissani kiinnittää huomioitani omaan läheisriippuvuuteeni.  Olen tiedostanut läheisriippuvuuden itsessäni lähes koko ajan, mutta en ole osannut/jaksanut tehdä muutoksia itsessäni. Rajat olen pitänyt, mutta tunteilleni en oikeen mahda mitään.

Ihan alussa ärsyynnyin jo sanasta läheisriippuvuus ja kyseenalaistin koko käsitteen.
Yksinkertaistin asian niin, että kaikki tunteet ovat välittämistä. Välittämistä se toki onkin, mutta kokonaisuus on monimutkaisempi.

Vaikka kuinka yritän elää omilla ehdoillani, huomaan että elän ongelmaisten tunnetilojen mukaan. Ahdistun kun toinenkin ahdistuu. Helpotun kun toinen saa asiansa ja itsensä kuntoon.

Vaikka kuinka yritän itse elää päivää kerrallaan, huomaan että ainoa hetki kun itse osaan edes suurin piirtein rauhoittua on hetki, jolloin riippuvuuteen sairastuneella on asiat hyvin. Kannattelen ja sopeudun asioihin ja tilanteisiin itseni kustannuksella, vaikka pitäisi antaa vastuuta sairastuneelle itselleen.

Tiedostan että läheisriippuvuuteen sairastuneen käytös ruokkii riippuvuuteen sairastuneen tunnetiloja ja pyörittää oravanpyörää jossa ollaan ikään kuin yksi sairastunut möykky.
En varmasti osaa itselleni luvata, että tästä sairaudesta kokonaan parantuisin, sillä se on niin lähellä luonnollista ja tervettä välittämistä, mutta ainakin yritän kiinnittää enemmän huomiotani siihen kuinka itse reagoin."