TOSITARINOITA KONDIKSEN KYNÄSTÄ 

Julkaisemme alla läheisten kirjoituksia ja ajatuksia siitä, miltä tuntuu kun oma, rakas läheinen sairastuu huumeriippuvuuteen.

Klikkaa kuvista tai otsikoista saadaksesi blogitekstit kokonaan esiin.


KONDIKSEN KYNÄSTÄ 13.9.2023

JULKAISEMME ERÄÄN RYHMÄMME LÄHEISEN KIRJOITUKSEN TEEMALLA: Tämä on koko yhteiskunnan asia, haluamme tai emme.

Tästä olen halunnut kirjoittaa jo kauan. Kuka tahansa voi ostaa Telegrammin, puhelimen suositun sovelluksen, kautta huumeita eivätkä nuoret ja lapset tarvitse mitään henkkareita siihen, eikä myyjää kiinnosta kenelle myy. Mitään pyhää ja arvokasta ei näillä markkinoilla ole, jota ei olisi lupa rikkoa

Kynnys kokeiluun ja käyttöön on madaltunut Suomessa olemattomaksi. Käyttöön, joka vie lapselta kaikki mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä ja johtaa nopeasti tielle, josta vain hyvin harva palaa.

Hyvin tavallisetkin perheet ovat vaarassa eikä tässä auta yhtään syyllistäminen ja pään kääntö puskaan.

Meiltä on hajoamassa perheet ja koko yhteiskunta valon nopeudella, tulevaisuuden toivomme kun nämä lapset viedään meiltä.

Kauppatapahtuman yhteydessä tapahtuu usein väkivaltaa ja myyty aine on usein jatkettu vielä vaarallisimmilla aineilla, eikä tällaisesta voi ilmoittaa yhtään mihinkään seurauksien pelossa.

Nuoren keho ei mitenkään voi kestää näitä eikä näiden aineiden yhteisvaikutuksia.

Kuinka moni vanhempi vaatii tarkistaa lapsen puhelimen kun kerran puhelimen laskunkin maksaa?

Kuinka moni vanhempi edes tajuaa mitä on tapahtumassa? En todellakaan syytä heitä koska tätä ei voi kukaan käsittää.

Vanhemmat ja perheet tarvitsevat kiireellistä tukea ja apua tällaisessa viidakossa.

Lasten ja nuorten kuuluu saada kuulla meiltä läheisiltä, mitä elämä on huume ja päihdehelvetissä, jossa tämän "viihdekäytön" glamour himmenee äkkiä.

Minä olen luullut jo kaiken nähneeni, mutta tässä pelissä on aina pohja jonka alta löytyy uusi kellari lisää hirveitä ja raadollisia asioita.

Minä olen nähnyt lapseni persoonan muuttuvan, unelmien hajoavan, nuoreni kavereiden haudattavan, olen lapseni hengen pelastanut useaan otteeseen, kotini on hajonnut, huumediilerit ovat minuakin uhanneet, olen nähnyt oikeudenmukaisuuden vaihtuvan rikoksiin ja niin paljon muuta, josta voisi tehdä useita toiminta elokuvia ja monta synkkää draamaelokuva ja tämä on kuitenkin yhä useamman perheen reality show oikeasti.

Rinnakkaistodellisuus, jonka kanssa ei voi selvitä ilman vakavaa koko perheen sairastumista.

Tiedän itse olevani hyvin sairas ja silti ylpeä itsestäni. Tämä vie ihan kaiken ja silti elämästä tulee pitää kiinni niin hyvin kuin suinkin osaa.

Takana on helvetti ja edessä maraton.

En halua näitä mokkasiineja kenellekään ja jos voisin, veisin turvaan jokaisen lapsen Suomessa.

Meidän pitää pystyä Suomessa parempaan, eikä mitä läheisiä saa jättää yksin.

Tämä on koko yhteiskunnan asia, haluamme tai emme.

Tämän sodan vaikutuksilta ei säästy kukaan enää suoraan tai vähintään epäsuorasti.

Tämän sodan hintalappu on suurempi kuin mikään uuden hallituksen säästöbudjetti voi ikinä tuoda.

Näistä asioista ei kukaan halua kuulla, mutta tiedän että minun pitää silti kertoa näistä, vaikka tekisin ihan jotain muuta jos voisin kääntää pään pensaaseen.

Älä sinäkään käännä.

Alla olevassa videossa Kondiksen Maria Thélen kertoo minkälaista elämä on, kun perheessä on huumeriippuvainen lapsi.

Tää on ihan yhtä farssia...

Lapsemme oli viime yön selviämisasemalla Matinkylässä. On asunnoton, kotikunta Nurmijärvi.

Olisi halunnut katkolle ja oli yhteydessä omaan sossuun, joka sanoi että itse pitää katkopaikka hommata ja että katkon jälkeen ottaa sitten ensi viikolla yhteyttä, niin alkavat etsimään kuntoutuspaikkaa tai palveluasumista.

Lapsella...

Me olimme perhe. Tavallinen perhe iloineen ja suruineen. Perhe jossa rakastettiin, riideltiin, naurettiin ja itkettiin. Perhe jossa kukaan ei ollut täydellinen. Jokainen meistä teki virheitä. Ihan jokainen.

VIIMEINEN AJELU - oli kuulemma vain tarkoitus "pitää hauskaa".