ERÄÄN ÄIDIN KIRJOITUS

Kondiksen kynästä 
Julkaisemme alla erään ryhmämme äidin kirjoituksen.

"Minusta on haikeahkolla tapaa kaunista se, kuinka moni huumeidenkäyttäjän läheinen jalostuu rankkojen ja surullisten läheiskokemusten kautta inhimillisemmiksi ja paremmiksi ihmisiksi.

Näemme maailman totuudet eri tavalla kuin muut. Nöyrtymisen kautta olemme oppineet ymmärtämään asioita, joita emme aikaisemmin tienneet. Kuten sen, ettei meistä ihmisistä kukaan ole toistaan parempi tai arvokkaampi. Elämänkouluja käynyt haiseva puliukko tai rupinen narkomaani on samanarvoinen sielu kun siististi pukeutunut ja korkeasti koulutettu henkilö. 

Tiedämme, että esimerkiksi rikollisuuden takana on usein vakava päihdesairaus, siksi emme tuomitse siihen sairastuneita henkilöitä, vaikka emme itse tekoja hyväksykään. Toivomme rangaistusten rinnalle sairauteen hoitoa. Ymmärrämme, että haittoja vähentävä huumehoito voi pitää hengissä kunnes toipumisen tahto herää, siksikin se on yhtä tärkeää kun toipumiseen tähtäävä huumehoito. 

Tiedämme myös sen, että vaikka vahvempien pitää aina auttaa heikompiaan, jokainen on loppujen lopuksi vastuussa vain itsestään. Tämä koskee sekä huumeriippuvuuteen sairastuneita että heidän läheisiään. Siitäkin huolimatta, vaikka elämä ja maailma runtelee, heittäen eteemme pahimmat pelkomme, emme anna periksi, vaan taistelemme pahuutta vastaan rakkaudella. Niin rakkaita sairastuneet läheisemme ovat. 

Tärkeätä on myös oppia rakastamaan itseään ja olemaan armollinen itselleen. Arvostamme elämää ja sen hyviä hetkiä eri tavalla kun aikaisemmin. Ymmärrämme, ettemme hallitse kaikkia asioita. Teemme parhaamme kunkin tilanteen voimavarojemme mukaan ja tiedämme että se on tarpeeksi. 

Kaunista on myös läheisten välinen pyyteetön auttaminen ja vertaistuki, sellainen lähimmäisen rakkaus on nykymaailmassa harvinaistumassa. Henkilökohtainen henkinen kasvumme huumeriippuvuuteen sairastuneen rinnalla tekee kipeää. 

Tsemppiä jokaisen polulle, olittepa missä tahansa vaiheessa läheisen polkua."